Katsoin juuri Teemalta dokumentin jiddishin kielestä Israelissa. (Kielen nimi pitäisi kai kirjoittaa suomeksi suhu-ässällä, mutta en nyt löydä sitä tähän hätään tämän blogin kirjoitussysteemeistä. Hyväksykää translitteraationi.) Ennen 2. maailmansotaa suurin osa Euroopan juutalaisista puhui jiddishiä, mutta kun Israelin valtio perustettiin, tiettyjen ideologisten virtausten ja kielipoliittisten näkemysten seurauksena heprean kieli elvytettiin sen viralliseksi kieleksi eikä jiddishiä arvostettu. Dokumentissa haastateltiin jiddishin tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita, harrastajia, rakastajia, käyttäjiä, jiddishinkielisen teatterin tekijöitä ja jiddishinkielisen kirjallisuuden tuntijoita. He harmittelivat sitä, että yhä harvemmat lapset oppivat jiddishiä, ja olivat tietysti sitä mieltä, että jiddishin kieltä pitäisi harrastaa ja tukea. He toivoivat kielen säilyvän.

Kiinnostuin sanoista, joilla monet kuvailivat jiddishin kieltä ja syitä, miksi kieli kiinnostaa heitä. Monet sanoivat, että jiddish on kaunis kieli tai ainutlaatuinen kieli tai että sillä voi kertoa vitsejä, laulaa, riidellä, nauraa niin kuin ei millään toisella kielellä. Tämä kaikki on varmasti totta, mutta olen kuullut samat perustelut myös monen muun kielen harrastukselle. Ja kaikista kielistä ne ovat yhtä totta.

Kaikissa kielissä on omat ainutlaatuiset ilmaisukeinonsa. Kielet ovat syntyneet, eläneet ja kehittyneet sidoksissa kulttuuriin. Siksi eri kielet myös kantavat eri kulttuurien ainutlaatuisia tapoja selittää maailmaa, ilmaista inhimillisiä tunteita ja jäsentää ihmisten välisiä suhteita. Eräs haastatelluista sanoi, että vaikka kukaan ei enää puhuisi jiddishiä, se pitäisi säilyttää tuleville sukupolville, jotta he tietäisivät, millainen kieli se on ollut ja millainen perinne siihen liittyy. Kielen sorto ja väheksyminen on hirveä vääryys ja kielen uhanalaisuus on katastrofi kielen puhujille ja vielä heidän jo ehkä kieltä vaihtaneille jälkeläisilleenkin. Kielen kuolema on katastrofi jokaiselle, joka on kiinnostunut inhimillisistä arvoista ja kulttuureista. Kun kieli kuolee, ei haudata vain tyhjiä sanoja, vaan kokonainen tapa nähdä maailma.