Olen parin päivän ajan pohtinut yhtä vanhaa juttua ja siihen liittyviä alakysymyksiä.

Taannoin eräässä alamme arvostetussa lehdessä eräs professori arvosteli artikkelikokoelman, jossa oli myös kirjoitus minulta. En tunnistanut artikkeliani niistä muutamasta rivistä, joilla professori sitä arvioi. Hän oli yhdistänyt kaksi esimerkkiäni ilmiöön, josta ne eivät lainkaan olleet esimerkkejä. Lisäksi tuo ilmiö ei ollut lainkaan artikkelini fokuksessa, niin kuin arviosta olisi voinut ymmärtää, vaan mainitsin tuon ilmiön vain ohimennen. Tuo ilmiö kuitenkin kiinnostaa minua nykyisen tutkimukseni puitteissa ja siksi minua harmitti, että siihen monien lukeman lehden palstoilla yhdistettiin esimerkkejä, jotka eivät siihen kuuluneet. Ilmiö on myös sellainen, josta en oikein uskalla vielä sanoa mitään, ja siksikin oli kurjaa, että arvion perusteella voisi ajatella, että olen jo liittänyt siihen joitakin piirteitä. Minusta tuntui ikävältä ajatella, että monet lukevat arvion ja muodostavat ehkä sen perusteella työstäni ja ajattelustani kuvan, joka ei vastaa työtäni eikä ajatteluani. Vielä kauheammalta tuntui ajatella, että väärinkäsitys alkaisi elää omaa elämäänsä; että siihen, mitä professori kirjoitti, viitattaisiin minun näkökantanani lukematta sitä, mitä oikeastaan kirjoitin ja tarkoitin.

En voinut jättää asiaa silleen. Kirjoitin professorille kohteliaan sähköpostin, jossa selvitin, miksi en tunnistanut artikkeliani hänen arviostaan. Korostin, että tarkoitukseni ei tosiaankaan ole haastaa riitaa tai lietsoa skismaa välillemme, niin kuin ei ollutkaan, vaan halusin vain korjata väärinkäsityksen. Professori vastasi ystävällisesti ja kohteliaasti ja myönsikin ymmärtäneensä ilmiön ja käsitteen liian laajasti. Kirjoitin lehden toimitukseen ja kysyin, onko minulla mitään mahdollisuuksia oikaista kirjoitusta jotenkin; voisinko esimerkiksi kirjoittaa jonkinlaisen havaintotyyppisen tekstin, jolla oikaisisin väärinkäsityksen - nyt kun professori itsekin myönsi että jonkinlainen väärintulkinta oli tapahtunut? Päätoimittaja vastasi muistaakseni jotensakin niin, että he eivät yleensä julkaise tämäntyyppisiä reaktioita, koska siinä usein mennään henkilökohtaisuuksiin. Hyväksyin tämän, ja tavallaan ymmärsinkin ja ymmärrän yhä. (Joskin muistan vähän kakistelleeni, kun päätoimittaja esitti pahoittelunsa siitä, että KOEN tulleeni väärinymmärretyksi. Ei kyse ollut minun kokemuksestani, vaan fakta oli, että minua oli luettu väärin ja professori itsekin oli myöntänyt tämän.)

Aloin jostain syystä muistella tapausta tällä viikolla. Huomasin kysyväni: miksi professori saa arvostetun lehden palstoilla laittaa nimiini ajatuksia, joita en ole esittänyt, mutta minulla ei ole mitään keinoja korjata väärinkäsitystä?

En varmaankaan ole ainoa tieteentekijä, jota on ymmärretty ja johon on viitattu väärin. Ehkä minä itsekin olen joskus ymmärtänyt jonkin tekstin väärin ja viitannut siihen bona fide tekstin kirjoittajan mielestä sopimattomassa yhteydessä. Ja tästä ajauduinkin noihin mainitsemiini alakysymyksiin: Kuinka usein tieteelliset tekstit ymmärretään väärin (tai kuinka usein oikein)? Kuinka usein joku muodostaa kuvan tietyn tutkijan työstä sen perusteella, mitä hänestä kirjoittavat muut - vaikkapa kirja-arvioissa?

Ps. Koska ainakin professori ja päätoimittaja saattavat tunnistaa itsensä tarinasta, on varmuuden vuoksi sanottava, etten kanna kaunaa heitä kumpaakaan kohtaan eikä tämän bloggauksen tarkoituksena ole minkäänlainen loanheitto. Asia vain jotenkin nousi ajatuksiini nyt, ja katsoin, että se on tarpeeksi vanha ja vanhentunut, jotta voin kirjoittaa siitä tällaisella yleisellä tasolla.