Koska olin viime viikonloppuna Amsterdamissa, päädyin HS:n Kuukausiliitteen pariin vasta tänään aamukahvilla. Ajantieto-osiossa on Lauri Malkavaaran kirjoitus Vastanotto suomeksi. Sen ohessa on kuva ilmoituksesta, jonka teksti kuuluu: "LÄÄKÄRINVASTANOTTO MA-TO 20.00-23.00 MUUIHIN PÄIVÄNÄ SOVITTU AIKANA". Malkavaara kirjoittaa:

"Minä olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. 
 Minä ymmärrän, ettei heiltä voi odottaa täydellistä suomen kielen taitoa. - - Mutta sitä minä en hyväksy, että itämurteiden sanaa 'vasta' käytetään virallisissa yhteyksissä. Kirjakieli perustuu länsimurteisiin, ja oikea muoto on 'vihta'. Jos tuo lääkäri jostain syystä haluaa saada myöhään illalla toimistoonsa niputtuja koivunoksia niin pyytäköön sitten vihtoja."

Kirjoitus on lyhyt; lainauksestani puuttuu vain kaksi virkettä. Olen lukenut sen nyt useaan kertaan ja minun on tunnustettava, että tällä koulutuksella, järjellä tai huumorintajulla en ymmärrä sen ideaa.

Ensinnäkin kirjoituksessa on asiavirhe: Moderni kirjasuomi ei perustu vain länsimurteisiin vaan on kompromissi itä- ja länsimurteiden välillä. Kertoipa Petri Lauerma 14.3. Kotikielen Seuran kokouksessa, että kirjasuomen kehityksessä on nähtävissä myös pohjoinen komponentti. Vanha kirjasuomi, jota Agricolakin kirjoitti, perustui pitkälti länsimurteisiin. 1800-luvulla kirjakieltä kuitenkin kehitettiin voimakkaasti ja osin murteiden taistelun seurauksena päädyttiin kompromissiin, jossa kirjakieleen tietoisesti valittiin itäisiäkin piirteitä ja sanastoa täydennettiin itäisellä sanastolla. Oma roolinsa tässä prosessissa oli Elias Lönnrotilla ja Kalevalalla, joka nosti itämurteiden arvostusta ja teki niitä tunnetuksi. Olen itsekin länsimurteiden alueelta ja saunassani on vihta, mutta eiköhän vasta kelpaa asiatekstiin yhtä hyvin. Joku kirjakielen historian asiantuntija saa kommentoida tästä enemmän, sillä tämä horjaudus ei ole hämmentävintä Malkavaaran tekstissä.

Malkavaaran kirjoituksen on ilmeisesti tarkoitus olla jollakin lailla humoristinen. Näin päättelen tyylistä ja kai genrestäkin. En vain pysty päättelemään, mihin huumorin kärki kohdistuu. Saan kokoon seuraavat vaihtoehdot:
1) Ilmoitus vain oli toimittajan mielestä niin hassu, että siitä täytyi kirjoittaa jotain.
2) Toimittaja on vakuutteluista huolimattaan sitä mieltä, että lääkärinä ei voi toimia, jos taitaa suomen näin huonosti. Hän olettaa lukijan ajattelevan samalla tavalla ja siten ymmärtävän vitsin.
3) Toimittaja ei usko, että ilmoituksen takana todella on lääkärin vastaanotto. Sen paljastavat puutteellinen kieliasu ja omituiset kellonajat. Kyse on rahanpesusta, parituksesta tai muista hämäräbisneksistä. Toimittaja uskoo lukijan ilman muuta ymmärtävän tämän. (Jos tämä todella olisi asian laita, ilmoitus olisi kieltämättä absurdilla tavalla humoristinen ja vähän tragikoominenkin. Ja tässä tapauksessa joutuisin myöntämään aukon yleissivistyksessäni, lukutaidossani tai käsityskyvyssäni, sillä en olisi ymmärtänyt toimittajan kirjoituksesta ilman muuta sitä, minkä hän näki mainoksesta.)
4) Toimittajan pilkka ei itse asiassa kohdistu ilmoitukseen, mahdolliseen maahanmuuttajataustaiseen lääkäriin tai hänen suomentaitoonsa laisinkaan, vaan typeriin kielipoliiseihin, jotka näkevät vaivaa siitä, käytetäänkö yleiskielessä sanaa vihta vai vasta, vaikka Suomessa asuu monia tuhansia ihmisiä, jotka todella kamppailevat oppiakseen valtakieltä niin hyvin, että pärjäisivät yhteiskunnassa.

Otan mielelläni vastaan kommenttejanne siitä, onko oikea tulkinta 1, 2, 3, 4 vai jokin muu mikä.

Itsekin hymyilen ilmoitukselle ihmisenä ja suomenpuhujana, aivan hyväntahtoisesti ja kannustavasti. Suomenopettajana se taas ei huvita minua mitenkään erityisesti: se on melko tavallista, melko pitkälle ehtineen (!) suomenoppijan kirjoitusta. Jälkitavun pitkän vokaalin merkitseminen yhdellä vokaalilla (vastan pro vastaan) on minimaalinen ja hyvin tavallinen virhe. Painottoman tavun kvantiteettieroa voi olla vaikea kuulla ja siten merkitä, etenkin jos omassa kielessä pitkä vokaali yleensä esiintyy vain painollisessa tavussa. Ilmaisussa muuihin päivänä kirjoittaja on ihan oikein tiennyt, että tarvitaan essiiviä (päivänä). Hän on myös yrittänyt rakentaa monikkoa ja käyttänyt siihen ihan oikeita rakennustarpeita: muu + monikon tunnus i + illatiivin (sanavartaloon nähden aivan oikea) päätevariantti hin. Häneltä on unohtunut, että yksitavuisten vartaloiden pitkä vokaali lyhenee monikon i:n edellä (muu +  monikon i > mui), mutta sitäkin pidän melko minimaalisena virheenä. Tekstin yleisvaikutelman ja kommunikatiivisuuden kannalta hiukan ikävämpi kömmähdys on ehkä se, että muu-attribuutista ei tietenkään olisi kaivattu illatiivia lainkaan, vaan sanan olisi pitänyt olla essiivissä kuten pääsanansakin - ja pääsanan olisi pitänyt olla monikossa kuten attribuutinkin. sovittu aikana ilmauksessa ei ole mitään muuta ongelmaa, kuin että attribuutti ei kongruoi pääsanansa kanssa (siis ei ole samassa sijamuodossa) vaikka pitäisi. Muuten siinäkin on aivan oikea sija essiivi ja sitä paitsi hyvää sanastonhallintaa (sovittu) tai vaihtoehtoisesti hienosti muodostettu partisiippi.

Oli ilmoituksen takana ihan oikeasti lääkäri tai ei, se kielii yhdestä maahanmuuttoon liittyvästä yhteiskunnallisesta ongelmasta. Maahanmuuttajien on vaikea solmia siteitä valtaväestöön. Monet sanovat, etteivät käytä suomen kieltä kuin kurssilla, koska eivät tunne ketään suomenkielisiä. Vaikka huudamme integraatiota, emme tutustu tulokkaisiin. Tämänkään ilmoituksen kirjoittajalla ei sen vertaa ollut suhteita suomalaisiin, että olisi voinut tarkistuttaa ilmoituksensa kieliasun ennen kuin liimasi sen ikkunaansa.