"Niinpä Mirzan äiti pääsi mukaan yhteiskunnalliseen ohjelmaan, joka käsitteli hallituksen epäonnistuneita pyrkimyksiä saada enemmän ihmisiä työmarkkinoille.
Maahanmuuttajamarkkinoilla vallitsi sen sijaan jo ennestään täystyöllisyys, ja toimittajilla, asiantuntijoilla, poliitikoilla, myötäilijöillä, vastustajilla, puoltajilla, analyytikoilla, virkailijoilla, esitelmöitsijöillä, kirjailijoilla ja eri viranomaisten sihteereillä ja assistenteilla riitti siinä elinkeinoa. - - "

 (Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin. Otava 2007. Alkuteos Kalla det vad fan ni vill. Suomennos Leena Peltomaa. Kursiivi kirjailijan.)

On osattava nauraa itselleen. Olisin kai kursivoinut listasta asiantuntijan tai esitelmöitsijän tai sitten lisännyt listaan tutkijan.

Suosittelen kirjaa myös kaikille toimittajille, poliitikoille, myötäilijöille, vastustajille, puoltajille, analyytikoille, virkailijoille sekä eri viranomaisten assistenteille ja sihteereille. Paitsi että sitä lukiessa saa nauraa, se kuvaa yllättävän raikkaasti, miten huono termi maahanmuuttaja on, kun sen alle niputetaan miljoonia erilaisia ihmiselämiä, ja miten skitsofreeniseltä näiden toimittajien, asiantuntijoiden, poliitikkojen, analyytikkojen, esitelmöitsijöiden, viranomaisten ja tutkijoiden riepottelema monikulttuurinen palapeli-identiteetti voi tuntua siitä, jonka arjessa erilaiset kulttuurit ovat aina kohdanneet ja muodostuneet yhdeksi yhtä arkiseksi identiteetiksi kuin meidän kaikkien identiteetti on. Ja kuitenkin kirja onnistuu kuvaamaan myös ensimmäisen polven maahanmuuttajien toiseuden ja epävarmuuden vieraan kulttuurin keskellä, jonne he joskus ovat joutuneet sattumalta, joskus hyvässä uskossa paremman elämän toivossa. Toiseus ei ole suoraviivaista vaan yllättää ikään kuin nurkan takaa kun sitä vähiten odottaa.